Kun Jeesus haluaa kutsua jonkun henkilön opetuslapsekseen, hän yleensä antaa ihmiselle
tulla jonkun koetuksen hetken. Vaikeuden, jonka kautta hän voi saada ihmisen sydämen
aralle tunnolle, jotta hän voisi helpommin vastaanottaa evankeliumin (Matt.19:25-26). Kun
henkilö on vastaanottanut evankeliumin, hän ensin antaa henkilön nauttia jonkun aikaa
Jeesuksen vastaanottamisen ilosta, koska alussa henkilö ei ole mitä todennäköisimmin vielä
valmis vastaanottamaan suurempia tehtäviä, mitä Jumala on suunnitellut häntä varten. Jotta
henkilö olisi valmis tekemään työtä Jumalan ja lähimmäisen hyväksi, tämän pitää käydä läpi
prosessi, jossa Jumala kasvattaa ihmisen uskoa, ja muuttaa häntä vähitellen koko ajan
enemmän Kristuksen kaltaisuuteen erilaisten koetusten ja vastoinkäymisten kautta
(1.Piet.1:6-7). Prosessi ei kuitenkaan tapahdu itsestään, vaan meidän pitää antautua
prosessille ja alkaa etsimään Jeesusta ja hänen kaltaisuuttaan koko ajan enemmän.
Jeesus sanoo Raamatussa, että monet ovat kutsuttuja, mutta harvat valittuja (Matt.22:14).
Jumala ei kuitenkaan sano valittuna olemisen olevan helppoa, vaan se vaatii maailman ja
sen tapojen pois sulkemista, ja panostamista henkilökohtaiseen suhteeseen Jumalan
kanssa. On erittäin tärkeää, että panostamme siihen, koska niin Jeesuksellakin oli tapana.
Hän laittoi henkilökohtaisen suhteen ensimmäiseksi, jopa silloin, kun kaikki olivat etsimässä
häntä (Mark.1:35-37). Koska Jumala rakastaa meitä jopa kateuteen asti (Jaak.4:5), hän
haluaa, että meillä olisi mahdollisimman intiimi henkilökohtainen suhde hänen kanssaan.
Sen avulla Jumala saa tehdä meissä rauhassa työtä, jotta kasvaisimme koko ajan enemmän
Kristuksen kaltaisuuteen. Kun tajuamme, että emme ilman Jeesusta ole mitään, ja että
meidän ainut tehtävämme maan päällä on tuottaa kunniaa Kristukselle, eikä itsellemme, ja
pysyä uskollisina Jumalalle, voimme todella kasvaa täysikasvuisiksi uskoviksi. Pitää
kuitenkin myös muistaa, että samalla kun vaellamme uskon elämäämme, joudumme
olemaan osallisia myös Kristuksen kärsimyksistä (1. Piet.4:13). Mutta kun laitamme täyden
luottamuksemme Jumalaan, niin saamme kärsimyksienkin keskellä rauhan, joka ylittää
ymmärryksen (Fil.4:7).
Emme enää ole itsemme omia, vaan Kristuksen, ja niin meidän tulisi koko sydämellä pyrkiä
pyhittämään itsemme (Hepr.12:14). Niin kuin Jeremia (29:13-14) sanoo: Te etsitte minua ja
te löydätte minut! Koko sydämestänne te minua etsitte, ja minä annan teidän löytää itseni,
sanoo Herra. Daavidkin tuo esille psalmissaan (42:2): Niinkuin peura halajaa vesipuroille,
niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala. Me olemme kalliilla hinnalla ostetut. Astukaamme
siis ulos mukavuusalueeltamme ja antautukaamme kokonaan Jumalalle, koska se on sen
arvoista. Sillä joka tahtoo pelastaa elämänsä, kadottaa sen, mutta joka kadottaa elämänsä
minun tähteni, löytää sen (Matt.16:25). Pyhittäytyminen ei ole vaihtoehto, vaan käsky, sillä
ilman pyhitystä emme pääse taivaaseen. Koetelkaamme siis itseämme ja omia tekojamme,
sekä valvokaamme, sillä Jeesus voi tulla takaisin minä hetkenä hyvänsä. Vaikka Jumala
rakastaa meitä, meidän ei tulisi odottaa, että hän alkaisi syventämään suhdettamme häneen.
Jumala sen sijaan odottaa, että me itse alamme panostaa henkilökohtaiseen suhteeseen
Jeesuksen kanssa (Jaak.4:8). Kysykäämme siis itseltämme, haluammeko olla Jumalan
valittuja, vaikka se maksaisikin meille kaiken, paitsi Jeesuksen.
Veikko Hokkanen
