PELASTUS

Seison navetan katolla. On kevät 2006 ja aurinko lämmittää. Kattotikkaisiin on kiinnittynyt paksu lumikerros. Aikomukseni on pudotella se alas, jotta pääsen purkamaan kattoa. Alapuolellani syksyllä tehdyn laajennuksen perustukset pilkottavat hangen alta törröttävine rautatankoineen. Navetan päätyyn, puuverstaan kohdalle rakennan yläkerran ja levitän 4 metriä. Siis katto korkealle ja seinät leveälle kuin körttiläisyydessä. Ajatuksena on rakentaa puutöiden näyttelytila ja ateljee. Vielä en tiedä, että siitä tuleekin eläke asunto vaimoni Tiinan kanssa. En osaa haaveillakaan, että poikani perhe tulee jatkamaan maatilaa 10 vuoden päästä ja elämäntyöni luomutilan ja karjan hoitajana jatkuu ja peltopinta-ala yli kaksinkertaistuu. Vielä vähemmän tiedän niistä Jumalan suunnitelmista seurakuntatyössä, mitkä kohdallani alkavat seuraavana syksynä.
Seison siis kattotikkaiden paljaalla osalla edessäni paksu lumikerros vyötäröön asti. Kevään lämpö on pudottanut muut lumet alas, mutta katolla oleviin tikkaisiin on kiinnittynyt kolmion muotoinen kinos, ehkä leveydeltään kymmenen metriä. Harjalle on matkaa noin neljä metriä. Isken lapioni kinokseen tarkoituksena pudotella tuo lumi pala palalta alas. Samalla hetkellä, tärähdyksen voimasta, lumimassa irtaantuu kattotikkaista ja lähtee vyörymään alas. Tunnen kuinka jalkani tempaistaan ylös. Leijun ilmassa, lumikinos hujahtaa alitseni minuun koskematta. Putoan tyhjille tikkaille mahalleni. Yhdessä sekunnissa katto on paljas. Katson alas: siellä näkyy lapion punainen kahva lumen ja rautatankojen seassa.
Kuusitoista vuotta myöhemmin istun täällä navetan yläkerran nurkkauksessa katsellen isoista ikkunoista talvimaisemaa ja mietin, miksi Jumala ei antanut minun kuolla? Itselläni on syitä paljonkin, mutta arvelen, että Jumalalla on omansa.
Aamun hämärässä järven rantapuut seisovat hiljaa kuin juhlaa odottaen lumella koristeltuina . Linnut heräilevät oksien suojista ja lentävät pihapiirin ruokintapaikoille.

Kirjoitettu Keiteleellä 20.1.2021
…jatkuu viikon päästä otsikolla PROFETIA…
Jouko Kukkonen

4 Responses

  1. Kiitos Jouko rohkaisevasta ja koskettavasta jakamisesta. Merkilliset ovat Herran tiet. Jatkoa odotellen….

  2. Kerrot konkreettisesta ihmeestä, Jouko. Kiitos jakamisesta. Tulee mieleen muitakin ihmepelastumisia, joissa Jumala toiminut ilmiselvästi. Kiitos Herralle, Hän vahvistaa näin uskoamme ja siunaa työtämme, siellä missä olemmekin.

  3. Silloin kun tuo tapahtui en tajunnut sen merkitystä. Elämä oli hektistä ja sitä vain ihmetteli miksi se Jumala nyt noin teki. Piti hengissä. Onhan niitä läheltäpiti tilanteita ollut paljonkin ja varmaan jokaisella joskus.
    Nyt näen paremmin nuo Jumalan ajoitukset ja miten kaikki tapahtuu tietyssä järjestyksessä. ” Jumala tulee viimeistään ajoissa” sanoisi Pirkko.

  4. Kiitos Joke. Olipas hyvä kertomus-osion avaus! On hieno asia, että Jumala on pitänyt sinutkin hengissä, kun tekemättömiä hommia näyttää löytyvän jatkuvasti😁.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Viimeisimmät artikkelit